| Jumpai Suolatila |
|
Aikaisen aamun sarastaessa suolan tekijät kävelevät hiekkatörmää alas meren äärelle. Heidän olkapäillään kulkee käsin veistetty keppi, josta roikkuu kaksi Lontar-palmujen jänteviä lehtiä myötäilevää ämpäriä.
Auringon noustessa korkeuksiinsa suolantekijät vetäytyvät palmunoksista kyhätyn majan suojaan. Vasta merituulen tullessa viilentämään päivän kuumuutta ja auringon laskiessa läntiseen taivaanrantaan artesaanit palaavat mustille hiekkapedeille. Sukupolvien mittaisen kokemuksen perusteella suolantekijät keräävät varovasti päällimmäisen hiekkakerroksen pediltä. Auringon poltteessa vesi on haihtunut jättäen päällimmäisen hiekkakerroksen suolarikkaaksi. Nämä suolasta rapeat hiekkatopat kerätään bambukoreihin ja viedään takaisin suolantekijöiden majoihin. Majoissa suolatopat kaadetaan koreista käsin koverrettuun kaukaloon, jonka pohjalla oleva kangas suodattaa hiekan suolasta, kunhan suolantekijä tuo merestä lukuisia ämpärillisiä vettä ja kaataa ne hiekan päälle. Siivilöiminen on hidas prosessi ja tehdään moneen kertaan, jotta kaikki maa-aines saadaan suodatettua pois. Kun suodattaminen on toistettu riittävän moneen kertaan, kaukalosta bambuputkea pitkin valuva vesi on tarpeeksi voimakassuolaista haihdutettavaksi, valmis muodostamaan kristallisia suolakiteitä. Kun riittävästi tätä suola-ainesta on kasassa, suolantekijä siirtää katseensa taivaalle päättääkseen seuravaavasta toimenpiteestä. Yhtäkkiä alkava trooppinen sade muuten aurinkoisena päivänä tuhoaa suola-aineksen ja tähän asti raskas työ on mennyt hukkaan. Tästä syystä suolantekijän täytyy olla aivan varma sään kehittymisestä.
|
